define: jazz

Jazz on aina ollut musiikkityyleistä yksi niitä harvoja, joka ei kertakaikkiaan uppoa ollenkaan. Kesäinen ruokahaaste olikin varsin haastava.

Koska myös tietoni jazzista ovat hyvin rajalliset, eikä otsikon mukainen google-hakukaan tuottanut kovin hedelmällisiä määritelmiä haasteruoan suunnittelun avuksi, täytyi koko lähestymistapa ajatella uusiksi. Päädyinkin sitten pohtimaan, mitä minulle jazzista tulee mieleen ja miten saan nämä asiat näkymään haasteruoassa.

Jazzista tulee mieleen kesä, improvisaatio, fuusio ja erilaisten tyylien yhdistely. Näistä saa ainakin mainion aasinsillan annokseeni, joka on kesäisen raikas, fuusio erilaisten keittiöiden aineksista, jonka esillepano on varsin improvisoitu, ja joka yhdistää erilaisia makuja.

Resepti on sovellettu saksalaisen Freundin-lehden salaattireseptistä.

---

Kurkkukulho

1 kurkku
1/2 punainen chili
kourallinen korianteria ja/tai sileälehtistä persiljaa
5 cm pätkä inkivääriä
100g kylmäsavulohta
2 rkl öljyä
2 rkl valkoista balsamiviinietikka
2 tl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Kuori inkivääri, kuutioi pieniksi kuutioiksi ja kuullota kuutiot kevyesti pannulla. Älä ruskista.

Halkaise kurkku pitkittäin, leikkaa esim. juustohöylällä keskeltä siivut tarjoilukulhoa varten. Kuutioi loppu kurkku pieniksi kuutioiksi.

Poista chilistä siemenet ja silppua pieneksi.

Silppua yrtit.

Sekoita aineet. Lisää öljy, etikka ja sitruunamehu. Suolaa ja pippuroi melko voimakkaasti.

Anna seoksen seisoa hetken aikaa, jotta ainekset maustuvat. Kurkku luovuttaa tässä vaiheessa jonkun verran nestettä, jonka voi tarvittaessa kaataa pois.

Muotoile kurkkusiivuista lautaselle kulho. Apuna voi tarvittaessa käyttää cocktail-tikkuja. Annetuista määristä saa täytteen yhteen kahden siivun kulhoon tai kahteen yhden siivun kulhoon.

Täytä kulho oleutuneella seoksella ja koristele tarpeen mukaan.

---

Annos on sitruunamehun ja etikan ansiosta kesäisen raikas. Inkiväärin kirpeys ja chilin tulisuus tasapainottavat mukavasti lohen savuisuutta. Annos sopii erinomaisesti alkupalaksi tai kesäiselle (jazz)piknikille.

Juomaksi kuivaa kuohuviiniä ja musiikiksi mitä vain, vaikka sitten jazzia.

Lohi-katkarapu-pyörykät

Onpas kesällä kiire. Vaikka ulkona on pääasiassa satanut, ei blogiin ole ilmestynyt yhtäkään merkintää. Täytynee yrittää korjata tilannetta vielä loppukesän aikana, vaikka muuttokiireet vievätkin oman aikansa.

Kyllästymiseen asti hehkuttamastani kalasta saa monenlaisia herkkuja. Kalapyöryköitä tai -pullia en ollut koskaan kokeillut, joten oli jo korkea aika. Jostain syystä olen pitänyt kalapyöryköitä lähinnä teollisten perkuujätteiden hyödyntämiskeinona, mutta itsetehdyt kermaisen makoisat pyörykät kyllä muuttivat tämän käsityksen.

Reseptit on sovellettu Maalla-lehden numerosta 2/2009.

---

Pyörykät

500 g lohta
100 g katkarapuja
1,5 dl kermaa
1/2 dl vehnäjauhoja
2 munaa
2 tl suolaa
valkopippuria
silputtua kevätsipulia
raastettua inkivääriä
1 l dashi- tai kalalientä

Jauha kala ja katkaravut melko tasaiseksi massaksi.

Lisää loput aineet ja vatkaa seos kuohkeaksi.

Kuumenna kalaliemi kiehuvaksi, ota massasta kostutetuilla lusikoilla sopivia kökköjä ja kypsennä liemessä noin 3 minuuttia. (Massa on melko vetelää, joten homma on hieman sotkuista.)

Ruskista pyörykät ennen tarjoamista voissa.

Tartarkastike

2 kovaksi keitettyä munaa
1 dl majoneesia
1 dl craime fraichea
2 rkl hienonnettua kevätsipulia
2 rkl hienonnettua maustekurkkua
sitruunamehua
puristettu valkosipulinkynsi
suolaa
mustapippuria

Hienonna munat haarukalla, lisää muuta aineet ja anna tekeytyä kylmässä puolisen tuntia.

---

Pyörykät, kastike ja perunat muodostavat todella makoisan ja kesäisen yhdistelmän. Rinnalle sopii rapeakuorinen leipä sekä vihreä salaatti.

Gyoza

Mieleni on jo pidempään tehnyt valmistaa gyozoja, noita herkullisia japanilaisia taikinanyyttejä. Koska valmiiden nuudelilättyjen saaminen on hieman hankalaa, eikä wonton-lätyillä kai muutenkaan pääsisi kovin autenttiseen lopputulokseen, on kokeilu siirtynyt ja siirtynyt. Sopivan innostuksen vallassa sain kuin saikin kyseistä herkkua lautaselle asti, ja sovellettavaksi sopivaa ohjeistusta niin nuudelilättyihin kuin paistamiseen ja höyryttämiseenkin löytyi lopulta melko paljon internetin syvyyksistä.

Kyseisistä nyyteistä on erilaisia versioita varmaan yhtä monta kuin kokkiakin, eikä tässä käytetty paistaminen ja höyryttäminen ole millään lailla ainoa kypsennystapa, vaikka japanilaisille taikinanyyteille tyypillisin tuntuu olevankin. Täyte antaa huomattavasti varioinnin mahdollisuuksia, jopa päätäytteenä useimmiten esiintyvän kaalin voi, jos sitä ei esimerkiksi satu kaapissa olemaan, jättää ongelmitta pois, kuten jäljempää voi havaita.

---

Gyozat

Kuoret
180 g vehnäjauhoa
1,25 dl vettä

Täyte
150g jättikatkarapuja
2 valkosipulinkynttä
5 cm pätkä inkivääriä
2 kevätsipulia
50 g siitakesieniä
100 g pinaattia
2 rkl soijaa
1 rkl sakea

Dippikastike
0,5 dl soijaa
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl seesamöljyä
1 tl tabascoa
(seesamöljyn ja tabascon voi korvata chiliöljyllä)

Vaivaa jauhot ja vesi tasaiseksi taikinaksi, joka ei tartu, mutta on vielä pehmeää. Anna seisoa parikymmentä minuuttia kostean liinan alla.

Pilko täyteaineet ja soseuta tehosekoittimella tai vastaavalla

---

---

Kauli taikinasta mahdollisimman ohuita lättyjä, joiden halkaisija on noin 7,5 cm. Ohjeesta tulee noin 15 lättyä. Tämä vaihe vaatii runsaahkoa jauhojen käyttöä ja taikinapalasten kaulimista molemmin puolin. Huomaa, että liian isoja gyozoja on vaikea käsitellä ja myöhemmin syödä.

Aseta täytettä lättyjen keskelle, kostuta reunat ja taita lätty kiinni, niin että sauma jää ylöspäin. Rypytä reuna kauniisti. Kuten kuvasta näkee, tämä vaihe vaatinee harjaantumista.

---

---

Kuumenna ohut kerros öljyä pannulla ja täytä pannu gyozoilla. Paista kunnes pohja on ruskistunut kunnolla.

Kaada pannulle vettä, niin että gyozojen korkeudesta noin kolmasosa peittyy. Peitä kannella. Anna kypsyä höyryssä 3-4 minuuttia, jona aikana täyte kypsyy ja gyozojen kuori muuttuu hieman läpinäkyväksi.

Tarjoa dippikastikkeen kera.

---

Lopputulos oli ensimmäiseksi yritelmäksi varsin hyvä. Kehitettävää on erityisesti ulkonäössä, ts. harjaantumista nyyttien kokoamisessa vaaditaan, ja esillepanossa, lautasella annos näyttäisi tyylikkäämmältä, jos kauniin rapeaksi ja kullanruskeaksi paistettu alapuoli olisi näkyvillä. Maku oli kuitenkin autenttinen ja kaapissa olleista raaka-aineista kasattu täytekin maukas. Suosittelen.

Kestävää kalaa

Lounaslaatikko on lomaillut ja keskittynyt olennaiseen, eli ruoasta nauttimiseen. Ruoanlaitto on jäänyt vähemmälle, mutta erilaisia makukokemuksia on kertynyt kivasti. Paluu on hyvä aloittaa eräällä lempiraaka-aineellani, kalalla, vaikkei tämänkertainen ruoka tarttunutkaan kameran kennolle.

Kalahan on mitä mainioin ja monipuolisin raaka-aine, jonka valmistaminen on myös tarvittaessa helppoa ja nopeaa. Kala, etenkin itsepyydettynä, on myös varsin ekologinen valinta, mutta kalan valinnassakin saa olla tarkkana, ettei tahtomattaan osallistu diversiteetin ja ekosysteemien tuhoamiseen. Onneksi näitäkin kysymyksiä on joku pohtinut valmiiksi, joten neuvoja ja opastusta löytyy, jopa sushin syömiseen:

Meren herkkuja - kuluttajan kalaopas (WWF)

Kestävää sushia (Monterey Bay Aquarium)

Kehoitan myös kokeilemaan poikkeamista tavanomaisista kalalajeista lautasella. Niin savusärki kuin graavihaukikin maistuvat mainioilta.

Tämänkertainen resepti on maistuvaa sateisenkin alkukesän päivän ruokaa, jonka rinnalla uudet perunat pääsevät myös oikeuksiinsa. Toki myös riisi sopii annoksen kanssa mainiosti – tosin riisi sopii mielestäni jotakuinkin kaiken kanssa.

---

Uunigrillattu lohi kevätsipuli-kurkku-hapankermakastikkeella

lohifile (muukin rasvainen kala sopinee mainiosti)
soijaa
sitruunan mehu
suolaa
pippuria

purkki creme fraichea
pari kevätsipulin vartta
5 cm:n pätkä kurkkua
valkosipulin kynsi
1 rkl öljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
pippuria

Kuivaa lohifile ja kypsennä sitä koosta riippuen 200°C uunissa noin 20-30 minuuttia. Tarkoitus on, ettei file kypsy läpikotaisin.

Sekoita sitruunan mehu ja tuplamäärä soijaa. Irrota nahka fileestä rikkomatta kalan rakennetta. Laita file viileään maustumaan sitruuna-soija-seokseen muutamaksi tunniksi.

Silppua kevätsipulin varret ja kuorittu kurkku pieneksi silpuksi ja sekoita creme fraicheen. Puserra sekaan valkosipulin kynsi ja lisää öljy sekä valkoviinietikka. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna maustua viileässä.

Kuivaa lohifile, mausta pinta suolalla ja pippurilla ja grillaa uunin grillivastuksella – tai miksei grillilläkin, 5-10 min, kunnes pinta saa kauniin värin.

Tarjoa ja nauti.

---

Annos on varsin yksinkertainen ja ehkä juuri siksi erinomaisen maukas. Grillatun lohen voi nauttia halutessaan myös kylmänä, jolloin se sopii vaikkapa keväiseen juhlapöytään.

2x3 Kylmäsavulohinuudelit

Erään maanantai-illan ruoka syntyi aineista, joita kaapista sattui löytymään. Raaka-aineiden värit johtivat siihen, että huhtikuun ruokahaasteeseen soveltuva ruoka syntyi melkeinpä vahingossa. (Myönnettäköön, että tuoreen tillin jouduin hakemaan erikseen.)

---

2x3 Kylmäsavulohinuudelit

100 g kylmäsavulohta
200 g nuudeleita tai pastaa
sitruuna
5 cm pätkä inkivääriä
soijaa
5-7 kirsikkatomaattia
10 cm pätkä kurkkua
nippu tilliä

Keitä nuudelit tai pasta ohjeen mukaan. Huuhtele hyvin kylmässä vedessä.

Irrota noin puolet sitruunan kuoresta ja raasta tai pilko pieneksi silpuksi.

Purista sitruunan mehu ja sekoita vastaavaan määrään soijaa.

Raasta inkivääri, silppua tilli, pilko tomaatit ja vuole kurkku ohuiksi lastuiksi.

Paloittele kylmäsavulohi sopiviksi paloiksi.

Kuumenna öljy wokissa, lisää sitruunan kuori ja inkivääri. Pyöräytä muutaman kerran.

Lisää kylmäsavulohi wokkiin. Paista, kunnes lohi on lievästi kypsynyt, ts. lohen ei tulisi olla läpikypsää.

Lisää sitruunamehun ja soijan seos.

Kuumenna kiehuvaksi ja lisää nuudelit, kurkku ja tomaatti.

Sekoita hyvin.

Tarjoile runsaan tillisilpun kanssa.

---

Lopputulos on sitruunamehun ansiosta varsin raikas ja keväinen.

Nuudeliruokia on viime aikoina tullut valmistettua liikaakin, mutta niiden helppous ja nopeus tekevät niistä erinomaisen sopivia juurikin sellaisiin päiviin, kun ruoanlaittoa ei ole etukäteen suunniteltu. Loputtomat muunnelmat takaavat, ettei helpon ja nopean tarvitse olla tylsää.

Nuudeleita, nuudeleita, nuudeleita

Lontoon-matkalta mukaan tarttuneen nuudelikirjan pohjalta on tullut kokkailtua yhtä jos toista. Paljon on vielä kokeilematta, nuudelit kun taipuvat mitä erilaisimpiin muotoihin. Hankalia nuudeliruokia ei taida oikeastaan olla olemassakaan, vaan hyvää perusruokaa saa aikaiseksi kädenkäänteessä, kuten seuraavat reseptit osoittavat. Olen mieltynyt japanilaistyyppisiin udon-nuudeleihin, mutta käytännössä reseptit voi toteuttaa millä tahansa nuudeleilla, tai myös pastalla.

---

Kana-pinaatti-nuudelit

200 g nuudeleita
200g kananrintaa

3 valkosipulinkynttä
3 cm pätkä inkivääriä

250g pinaattia

1 rkl soijaa
1 tl paahdettua seesamöljyä
1 tl kalakastiketta

1 limen mehu
paahdettuja seesaminsiemeniä
pilkottu chili

öljyä paistamiseen

Valmista nuudelit ohjeen mukaan.

Kuori ja murskaa/raasta valkosipulinkynnet ja inkivääri. Paloittele kana ohuiksi suikaleiksi

Kuumenna öljy wokissa ja wokkaa valkosipulia, inkivääriä ja kanasuikaleita, kunnes kana on kypsää.

Lisää soija, seesamöljy ja kalakastike.

Lisää pinaatti ja wokkaa, kunnes pinaatti "nahistuu".

Lisää nuudelit, pyöräytä sekaisin.

Mausta limen mehulla, seesaminsiemenillä ja chilisilpulla.

---

---

Kevyesti tuliset naudanliha-nuudelit

200g nuudeleita
200g naudanlihaa (esim. sisä- tai ulkofilee)

1 rkl maissijauhoa
suolaa
valkopippuria

3 cm pätkä inkivääriä
2 kevätsipulia
1 chili
(100 g pinaattia)

2 rkl soijakastiketta

paahdettua seesamöljyä
paahdettuja seesaminsiemeniä

öljyä paistamiseen

Valmista nuudelit ohjeen mukaan.

Leikkaa naudanliha noin puolen sentin paksuisiksi suikaleiksi, laita suikaleet maissijauhon, suolan ja valkopippurin kanssa pakastepussiin. Ravistele hyvin.

Raasta inkivääri, poista chilistä siemenet ja pilko. Paloittele kevätsipulit n. neljän sentin pätkiin.

Kuumenna öljyä wokissa, lisää inkivääri ja wokkaa puolisen minuuttia.

Lisää naudanliha, ja wokkaa pari minuuttia niin, että liha on juuri ja juuri kypsää.

Lisää kevätsipuli (ja pinaatti) sekä ruokalusikallinen vettä ja wokkaa vielä minuutin verran.

Lisää soija ja chili.

Lisää nuudelit ja sekoita. Tarjoa seesamöljyn ja -siementen kera.

---

---

Currykana-nuudelit

200g nuudeleita
200g kananrintaa

valkosipulinkynsi
3 cm pätkä inkivääriä
1 rkl vihreää currytahnaa
2,5 dl kanalientä
1,75 dl kookosmaitoa
1 tl kalakastiketta

1 kesäkurpitsa
1 kevätsipuli
(1/2 munakoiso)

1 limen mehu
korianterisilppua
pähkinöitä

öljyä paistamiseen

Valmista nuudelit lähes kypsiksi, ts. keitä muutama minuutti ohjetta vähemmän ja laita odottamaan.

Pilko kesäkurpitsa. Kuori ja raasta/pilko inkivääri ja valkosipuli.

Paloittele kana sopiviksi suupaloiksi. Ruskista kana wokissa ja siirrä sivuun odottamaan.

Lisää hieman öljyä ja kesäkurpitsa wokkiin, ruskista.

Lisää kevätsipuli, inkivääri ja valkosipuli. Wokkaa minuutin verran ja lisää sitten currytahna.

Lisää kanaliemi, kookosmaito ja kalakastike. Keittele n. 10 minuuttia. Lisää nuudelit ja kana ja keitä vielä muutama minuutti tai kunnes nuudelit ovat kypsiä. Lisää limen mehu.

Tarjoa korianterin ja pähkinöiden kera.

---

Esimerkkiruoat paljastavat hyvin nuudelien joustavan luonteen: Nuudelit voi keittää etukäteen ja jättää odottamaan. Wokissa valmistetaan - mahdollisesti myös etukäteen valmistelluista aineista - kastike/seos, johon valmiit nuudelit lisätään. Variaatioita voi kehitellä lähes loputtomasti.

Jos esivalmistelut on tehty jo aiemmin, maukas ruoka on valmis muutamassa minuutissa. Myös syöminen on hauskaa ja mutkatonta, kuuluuhan ryystäminen olennaisena osana nuudelien syömiseen. SLURPS.

Fenkoli-purotaimen-nuudelit

Koska nuudeleista on hankala rakentaa tornia, en päässyt hassutelemaan nimeämällä kalaruokaani Baabelin torniksi. Täälläpäin maailmaa ei kaupoissa asiakasvaakoja juurikaan näy, joten kasviksen satunnainen valinta haasteeseen osoittautui hieman haasteelliseksi. Luomukaupan vihannesosaston neljäskymmenestoinen laatikko pullisteli fenkoleista ja kalatiskiltä tarttui mukaan kotimaista kasvatettua luomupurotaimenta savustettuna.

Epäonnistuneen "fenkolia kolmella tapaa"-kikkailun arpien parannuttua päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen nuudeleihin, joita on tullut viime viikolla hankkimani nuudelikirjan inspiroimana kokkailtua useampanakin päivänä. Fenkoli on vähemmän tuttu raaka-aine minulle, mutta tätä kekseliästä haastetta varten tekemäni kokeilut rohkaissevat sen käyttöön myös jatkossa; kyseessä on kuitenkin erittäin omansalainen, vahvasti maistuva vihannes.

---

Fenkoli-purotaimen-nuudelit

200g (soba)nuudeleita

2 fenkolia
2 savustettua purotaimenfileetä tai savustettu purotaimen
2 kevätsipulia

kasviöljyä wokkiin

pätkä (3-5 cm)inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 sitruunan mehu
2 rkl soijaa
1 rkl vettä
1 rkl riisiviinietikkaa
2 tl kalakastiketta
1 tl valkopippuria
1 rkl maissijauhoa

paahdettuja seesaminsiemeniä
tuoretta korianteria


Keitä nuudelit ohjeen mukaan. Huuhtele hyvin kylmällä vedellä ja siirrä odottamaan.

Viipaloi fenkolit erittäin ohuiksi siivuiksi. Paloittele kevätsipulit noin 3 cm pätkiksi.

Pilko purotaimen suurehkoiksi paloiksi, poista mahdolliset ruodot.

Sekoita soija, sitruunamehu, vesi, raastettu inkivääri, murskatut valkosipulinkynnet, riisiviinietikka, kalakastike, valkopippuri ja maissijauho.

Lämmitä öljy wokissa tai paistinpannussa ja pyörittele fenkolilastuja pari-kolme minuuttia. Fenkolin tulisi säilyä jonkin verran rapeana, jotta suutuntuma on miellyttävä.

Lisää kevätsipulin pätkät vajaaksi minuutiksi. Lisää kastike ja kalanpalat.


Lisää nuudelit ja pyöräytä sekaisin. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai soijaa.

Tarjoa paahdetuilla seesaminsiemenillä ja tuoreella korianterilla koristeltuna.

---

Lopputuloksena on raikas, happamaan vivahtava nuudeliruoka, jossa fenkolin omintakeinen anismainen maku pääsee oikeuksiinsa. Savukalan käyttö fenkolin seurana on sinänsä onnistunut ratkaisu, että sen voimakkaampi aromi on tasaväkisempi fenkolin kanssa.

Matkaeväitä

Tulipahan käytyä eräässä suosikkikaupungeistani Lontoossa, joka tarjoaa ruoan ja juoman ystävälle kaikenlaista. Vaikken teen ja kurkkuleipien ystävä olekaan, löytyy Lontoosta aina hyvää syötävää, perinteisistä englantilaisista herkuista lähtien. Tällä kertaa tuli pääosin ruokailtua eväslinjalla, eli hotellin aamupalan lisäksi takeaway-ruokaa. Aamupala sisälsi kuvassa näkyvän "traditional english breakfast"-setin lisäksi onneksi myös raikkaampia aineksia, mutta täytyy myöntää, että tomaattikastikkeessa keitettyjen papujen, munakokkelin ja kuuman kahvin yhdistelmä on varsin toimiva aloitus päivälle.

---

Nuudelibaareja Lontoossa riittää, eivätkä hinnatkaan tämänhetkisellä punnan kurssilla ole kovin korkeat. Lontoo onkin yllättäen muuttunut jopa edulliseksi matka- ja ruokakohteeksi. Nuudelibaarien tarjontaa edustaa esimerkiksi näyttää Neds Noodlebarin udon yakisoba perinteisessä takeaway-boksissa. Maistuvaa.

---

Jos Lontoosta täytyy nimetä yksi asia, joka on pakko tehdä joka kerta siellä vieraillessa, on se eittämättä vierailu Pretissä. Pret tarjoaa ehkä maailman parhaat kolmioleivät, joista parhain on Mature Cheddar; kypsän cheddarin ja makeahkon pikkelssin yhdistelmä vain yksinkertaisesti vie kielen mennessään. Olen vastaavaa koittanut muutaman kerran kotonakin valmistaa, mutta kovin lähelle en ole vielä päässyt. Täytynee kokeilla taas lähiaikoina uudella innolla. Alkuperäisreseptikin on tarjolla, joten lähinnä pikkelssin koostumus aiheuttaa päänvaivaa.

---

Kirjakaupat ovat tärkeä osa onnistunutta Lontoon-vierailua, ja tarttui mukaan sitten yksi keittokirjakin, nimittäin Wagamama ways with noodles. Pikaisella selailulla hankinta vaikuttaa onnistuneelta ja ohjeita päätynee vielä tännekin, kunhan kokeilemaan ehtii. Firman brändiin sidotun keittokirjan ostaminen hieman epäilytti, mutta totesin sitten, etteivät Jamie tai Gordon kumppaneineen ole yhtään sen vähempää brändejä kuin ravintolaketjukaan. (McDonalds keittokirja saattaisi kyllä edelleen jäädä hyllyyn.)

Helppoa japanilaista

Japanilaisen tai japanilaistyyppisen ruoan valmistamista erehtyy helposti pitämään vaivalloisena. Usein reseptien raaka-aine lista erilaisine liemineen ja maustekastikkeineen nostattaa lievää toivottomuutta. Toisaalta japanilainen ruoka on hyvinkin yksinkertaista ja noudattaa pitkälti tiettyjä perusperiaatteita, raaka-aineita ja valmistustappoja vaihdellen. Kun riisiä on oppinut keittämään siedettävästi, on vaivatonta valmistaa esimerkiksi japanilaista tai japanilaisvivahteista tarvittaessa isollekin porukalle.



Kala on erinomainen raaka-aine, joka sopii arkiseenkin ruoanvalmistukseen nopean kypsymisensä ansiosta; varsinkin, kun kalaa ei ihan oikeasti tarvitse kypsyttää kuivaksi asti, mihin useat kalareseptit syyllistyvät. Tuoreen kalan saatavuus on varsin vaihtelevaa ja olenkin pikkuhiljaa muuttunut vankkumattomaksi pakastetun kalan kannattajaksi. Pakasteina on täälläpäin saatavilla varsin hyvälaatuista kalaa, myös luomuna. Toki raaka-aine kuin raaka-aine hieman kärsii pakastamisesta, mutta helppous-laatusuhde säilyy kyllä varsin korkeana, kunhan ensin kokeilemalla on löytänyt laadukkaat pakasteet. Täytyy kyllä myöntää, että perusahventa kaipaan kyllä varsin usein, kun sitä täällä saisi lähinnä itse onkimalla, jonka mahdollistamiseksi luonnollisesti tarvitsisi suorittaa kalastajantutkinto.

Seuraava kala-donburi-tutkielma edellyttää hieman marinointiaikaa kalalle, mutta muuten on varsin vaivaton valmistettava. Resepti on sovellettu norecipes-sivulta.

---

Lohi-donburi

300 g lohifileetä


marinadi:
1 rl sokeria
2 rl soijaa
2 rl miriniä
2 rl sakea
1 murskattu valkosipulinkynsi
1 tl raastettua inkivääriä

munakas:
2 munaa
3 rl dashia
ripaus suolaa
1 rl miriniä
1 tl sokeria

Leikkaa lohifilee puoliksi poikkisuuntaan ja nämä palat puoliksi pituussuuntaan.

Marinoi kalapaloja vähintään pari tuntia marinadissa. Tasainen marinointi onnistuu parhaiten pakastepussissa, mutta palojen rakenteen ei soisi rikkoutuvan.

Sekoita munakasaineet ja lämmitä tilkka öljyä pannulla keksilämmöllä. Kaada noin neljäsosa munakasamassasta pannulle, anna hyytyä hetki ja kaavi pannun reunalle lastalla. Kaada seuraava neljäsosa pannulle ja toimi vastaavasti. Munakas saisi olla rakenteeltaan ilmavan pehmeää.

Paista tai grillaa kalapaloja maksimissaan muutama minuutti kummaltakin puolelta, kunnes marinadi karamellisoituu lievästi. Varo kuivattamasta kalaa.

Tarjoa kala ja munakas riisin päältä donburi-tyyliin. Jos ruoka vaikuttaa liian kuivalta, peruskastikkeessa (dashi, soija, sake, mirin) pikaisesti pehmennetyt vihannekset kostuttavat annosta.

---

Japanilaista tyyliä voi mukavasti soveltaa, mistä esimerkkinä toimikoon tämä fuusiogyūniku-teriyaki-annos. Tsukemono-lisukekurkun ja lihan ohjeet on sovellettu Japanese Cooking, A Simple Art-suurteoksesta.

---

Gyūniku-teriyaki

300g naudan sisäfileetä (kahdelle, ts. kaksi pihviä)
4 rkl sakea
3 rkl miriniä
2 rkl soijaa

nauhatuorepastaa

kurkkulisuke:
puolikas kurkku
2 rkl suolaa
muutamia paloja sitruunankuorta

Ota liha ajoissa huoneenlämpöön ja suolaa kevyesti.

Leikkaa kurkku ohuiksi siivuiksi.

Laita siivut kulhoon ja sekoita suolan kanssa. Vaivaa seosta kevyesti käsin, niin että nestettä poistuu suurehko määrä.

Kaada neste pois kurkuista, lisää sitruunankuori ja anna seisoa kevyen painon alla huonennlämmössä noin tunti.

Valmista tuorepasta ohjeen mukaan. Jos kyseessä on tyylikkään muotoinen nippu tagliatellea, koita keittää rikkomatta nipun muotoa, joka toimii hyvin lautasella. Onnistuu esimerkiksi höyrytys-kattilaa soveltamalla.

Paista pihvejä kuumalla pannulla 2-3 minuuttia, käännä, kaada sake pannulle ja paista toistakin puolta 2-3 minuuttia. Saken kaataminen aiheuttaa jonkun verran savua, joten kansi tai roiskesuoja on käyttökelpoinen.

Siirrä pihvit hetkeksi odottamaan ja lisää pannulle mirin ja soija. Keitä hetki kokoon.

Pyöräytä pihvejä pannulla kokoonkeittyneessä kastikkeessa noin puoli minuuttia per puoli.

Aseta pasta lautaselle ja (puikkoja varten viipaloitu) pihvi pastan päälle. Kaada pannulta kastiketta päälle. Sipaise halutessasi voimakasta sinappia pihvin pintaan ja korista kurkkulisukkeella.

---

Saa nähdä laantuuko innostukseni japanilaiseen ruokaan kevään edetessä, päivien pidentyessä ja grillikauden alkaessa. Vielä ei laantumisen mrkkejä ole havaittavissa. Seuraavaksi pohdinnassa lienee maaliskuun ruokahaaste.

Gyūdon

Tämä japanilainen - mellakoitakin kuulemma aiheuttanut - "pikaruoka"-klassikko on maukas, nopea ja yksinkertaisen tyylikäs ruokalaji, joka sopii sellaisenaan nautittavaksi tai osaksi japanilaista ateriakokonaisuutta.

Sipulin, naudanlihan ja makeaan vivahtavan liemen yhdistelmä todella toimii. Valmistustapoja ja -aineksia tälle herkulle tuntuu löytyvän yhtä paljon kuin syöjiäkin, mutta kokeilemalla ja yhdistelemällä aineksia eri resepteistä, mm. tästä, olen päätynyt seuraavaan reseptiin:

---

Gyūdon

400 g hieman rasvaisempaa naudanpaistia
1-2 sipulia
1 rkl (seesam)öljyä
2,5 dl dashia
3 rkl miriniä
3 rkl soijaa
2 rkl sakea (+ tilkka marinointiin)
1 rkl sokeria
1 muna

Vuole naudanliha erittäin ohuiksi lastuiksi. Leikkaamista voi helpottaa laittamalla lihan muutamaksi tunniksi pakastimeen. Marinoi lastuja saketilkassa puolisen tuntia.

Viipaloi sipuli ohuehkoiksi renkaiksi.

Kuumenna öljy pannulla/kasarissa melko miedolla lämmöllä ja paista sipuleita ruskistamatta muutama minuutti.

Lisää mirinin, soijan, saken ja sokerin seos ja kuumenna kiehuvaksi.

Lisää liha pinnalle, kuumenna jällen kiehuvaksi ja lisää dashi.

Keitä miedolla lämmöllä, kunnes liha on riittävän kypsää, ei kuitenkaan kuivaa, ts. punerrusta saa olla vähän jäljellä.

Ota lämpö pois ja kaada päälle muna, jonka rakenne on rikottu. Kun muna on hyytynyt pehmeähköksi, annos on valmis. Munan voi myös jättää tässä vaiheessa pois ja tarjota pöytään lisukkeena raa'an kananmunan.

Tarjoa riisin päällä donburi-kulhosta tai vastaavasta. Mausteeksi sopii (punainen) hillottu inkivääri ja ruohosipulisilppu.

---

Elokuvaillan menu

Elokuvaa katsellessa on mukava napostella jotain, eikä ruoan laatu ole täysin yhdentekevä seikka. Irtokarkkipussilla pärjäisi toki pitkälle, mutta joskus elokuvan seuraksi kaipaa myös jotain täyttävämpää ja/tai tyylikkäämpää.

Nachot ja suklaamousse kuulostavat erikoiselta yhdistelmältä, mutta sopivat mainiosti yhteen. Moussen täyteläisyys täydentää nachojen tulisuutta ja suolaisuutta mukavasti.

Suklaamousse on jälkiruoka, joka on hyvää jopa puolivalmisteesta tehtynä, mutta kyllä itsetehty versio silti vielä hieman parempaa on. Olen soveltanut hyvin tuloksin SK Gourmet:n numerossa 4/06 julkaistua ohjetta.

---

Tumma suklaamousse

1/2 dl espressoa
100 g sokeria
4 munankeltuaista
2 munanvalkuaista
200g suklaata
2,5 dl kermaa

Vatkaa keltuaisia, sokeria ja kahvia vesihauteessa, kunnes saat paksua vaahtoa. Lisää hienonnettu tai sulatettu suklaa vaahtoon. (Hienonnettu suklaa antaa mousselle miellyttävämmän tekstuurin, kun kaikki hiput eivät kokonaan sula vesihauteen lämmössä.)

Vatkaa kerma vaahdoksi.

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.

Sekoita vaahdot ja anna massan vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Jos massan annostelee jo tässä vaiheessa pieniin annoskulhoihin, muutaman tunnin vetäytyminen riittää.

---

Jos jälkiruoka onkin varsin aatelista, on päänaposteltava jälleen mättö-kategoriaa; "nachopizzan" ohje on peräisin kaveriltani ja on varsin helposti varioitavissa oman maun mukaiseksi.

---

Nachopizza

kanan rintafilee
pussi nachoja
sipuli
muutama ananasrengas
purkki juustodippiä
mozzarellaraastetta
jalapenorenkaita

Kypsennä kananrinta, esimerkiksi uunissa (200°c,25min), ja pilko se pienehköiksi kuutioiksi.

Marinoi kanapaloja tunti-pari sopivassa "meksikolaisessa" marinadissa, joka voi sisältää esim. ketsuppia, soijaa, cayennepippuria, juustokuminaa, korianteria, tabascoa yms.

Silppua sipuli ja pilko ananasrenkaat.

Levitä pellille kerros nachoja ja niiden päälle sipulisilppua, kananpaloja ja ananasta. Hyviä täytteitä ovat myös sienet ja kidney-pavut.

Levitä tai pursota täytteiden päälle juustodippi ja tämän päälle toinen kerros nachoja.

Levitä päälle juustoraastetta ja jalapenorenkaita maun mukaan.

Paista uunissa, 200°c, 15-25 minuuttia, kunnes juusto on kauniin väristä. Tarjoa lisukkeena hapankermaa.

---

Sekalaista mättöä ja parantamisen varaa

Hieman vähemmän kulinaristiselta kuulostava otsikko juontaa juurensa siitä, että olen ottanut tavakseni kutsua helpohkoa, maukasta ja usein epäterveellistä ruokaa jostain syytä mätöksi. Viikonlopun aikana tuli kokattua hyvinkin erilaisia ruokia, jotka kaikki kuitenkin tavallaan sopivat mättö-kategoriaan. Kaikki seuraavat ruoat olivat myös varsin maukkaita, mutta osin omien sekoilujeni takia parantamisen varaa jäi kyllä melko paljon.


Mieleni on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla omatekoista kebablihaa, jonka erilaisiin resepteihin on tullut törmättyä useammissa yhteyksissä. Sovellettavaksi päätyi pikaisen nettihaun perusteella lopulta kotikokki.net:n versio. Onnistuin unohtamaan kebabmassasta kokonaan suolan, joten liha valmistui seuraavasti:

1 kg naudan- ja lampaanjauhelihaa
1/2 dl rouhittua musta-, valko- ja viherpippuria
tujaus tabascoa

Pippurit rouhitaan, sekoitetaan tabascoon, ja tahna sekoitetaan jauhelihaan.
Massaa vaivataan sauvasekoittimella tai käsin mahdollisimman pitkään. Sauvasekoitin lienee tässä kätevämpi, mutta omani valitettavasti sanoi jonkin aikaa sitten sopimuksensa irti, eikä korvaajaa ole vielä löytynyt. Pötköksi muotoiltua massaa paistetaan 4 tuntia uunissa, 100°c, tiukasti folioon käärittynä

Lisukkeina toimivat kastikkeiden lisäksi ranskalaiset sekä salaattisekoitus, sipuli, tomaatti ja kurkku. Kastikkeet toteutin pääosin alkuperäisohjeen mukaan. Maukasta tuli ja sekoittimen puutteesta huolimatta jäi pelkäämäni murekemaisuus pääosin pois. Pippurin määrä on "suurehko", eli toisin sanoen kebablihasta tuli lähes sietämättömän pippurista. Seuraavalla kerralla vähemmän pippuria ja enemmän suolaa, jota ei kyllä maun takia kaivannut, mutta massan koostumukseen sillä olisi varmaankin oma vaikutuksensa.


Seuraavana kioskiruoan edustajana oli fish and chips, jolle löytyi helposti, jälleen pikaisen nettihaun jälkeen, resepti sovellettavaksi. Alkuperäisreseptin friteeraustaikinaa käytin lähes sellaisenaan, vaihdoin ainoastaan viinietikan worschestershire-kastikkeeseen. Friteerattavaksi kalaksi päätyi puna-ahven, joka osoittautui vaisuhkon makunsa takia suureksi pettymykseksi. Seuraavalla kerralla sitten turskaa.

Itse valmistus onnistui melko hyvin ja olenkin viime aikoina saanut hyviä kokemuksia friteeraamisesta, kun keksin pastanjauhannan kanareseptin pohjalta, että friteeraamisen voi hoitaa hyvin tuloksin melko vähällä öljyllä paistinpannulla, ts. ei tarvitakaan litratolkulla rasvaa ja erillisiä keittimiä. Kebab-kastikkeet toimivat mainiosti myös kalan lisukkeina ja ranskalaiset jäivät tällä kertaa lautaselta kokonaan pois, mikä tietenkin asettaa ruokalajin nimen hieman kyseenalaiseksi.


Kioskiruokaa - mättöä - on toki tarjolla ympäri maailman, joten joukon jatkoksi sopii mainiosti thaimaalainen tao hou peaw wan, hapanimelä friteerattu tofu. Tässä tapauksessa tosin olin jo saanut friteeraamisesta tarpeekseni, joten vatch's thai street food-kirjan reseptiä tuli sovellettua hieman:

200g tofua
1/2 dl ruokaöljyä
1 paprika
1 tomaatti
muutama kevätsipulin varsi
15 cm:n pätkä kurkkua
pari ananasrengasta
herkkusieniä
3 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl sokeria
1,5 tl suolaa

Paloittele tofu ja mausta halutessasi esim. chili- ja curryjauheella tai -tahnalla.
Suikaloi vihannekset ja sienet. Paloittele ananas.
Kuumenna öljy wokissa tai paistinpannulla ja lisää suikaloidut valkosipulit sekä tofu.
Paista välillä sekoittaen, kunnes tofu ja valkosipulit saavat mukavasti väriä.
Lisää kasvikset, ananas ja sienet ja paista hetken aikaa.
Lisää etikka, sokeri ja suola ja kiehauta pikaisesti.

Tarjoa riisin kanssa.

Annos on varsin raikas ja kevyehkön oloinen. Tulisuutta voi hakea lisäämällä chiliä maun mukaan. Huomasin, että tähän(kään) ruokaan eivät missään tapauksessa sovi purkkisienet, vaan herkkusienien tulisi olla ehdottomasti tuoreita. Purkkisienet jäivät varsin etovan limaisiksi, joten parannettavaa riittää.



Viimeistä ruokalajia harvemmin löytää kioskilta, ainakaan en muista koskaan nähneeni, mutta mättö-kategoriaan tällainen sunnuntaiaamupäivän nakkimunakas kuuluu ehdottomasti:

100g nakkeja
1 paprika
1 sipuli
15 säilöttyä valkosipulin kynttä
3 munaa
1/2-1 dl vettä
1 dl justoraastetta
mustapippuria
suolaa
chilijauhetta

Sekoita munat, vesi ja juustoraaste ja mausta massa suolalla, pippurilla ja chilillä.
Pilko nakit, paprika ja sipuli. Jos käytät pehmeämmän makuisten säilöttyjen sijaan tuoreita valkosipulinkynsiä, joita tarvitaan vain muutama, pilko ne pieniksi.
Paista valkosipulinkynsiä, nakkeja, paprikaa ja sipulia hetki öljyssä pannulla.
Kaada munakasmassa täytteiden päälle pannulle ja anna paistua keskilämmöllä, kunnes pintakin on hyytynyt. Munakas saa jäädä varsin pehmeäksi.

Tämän mätön kanssa maistuu iso kuppi kuumaa, vahvaa kahvia, ja lautaselle munakkaan seuraksi sopii makeahkon savuisen tulinen kastike, vaikkapa Tabasco Chipotle.

Teriyaki-munakas-kanaleipä

Helmikuun haaste käsittelee kahta raaka-ainetta, joita molempia tulee paljon käytettyä. Pakko siis kokeilla osallistumista. Oli erittäin mielenkiintoista kehitellä annos tiettyjen reunaehtojen mukaan. Vaikka harva se viikko tulee valmistettua jotain kaapista löytyvistä raaka-aineista, on tällainen "tavoitteellinen" ruoanlaitto tavallaan uutta minulle.



Päädyin käyttämään kanan rintafilettä - jota on muuten Saksassa saatavilla täysin ongelmitta, tai sitten täällä ei eritellä broileria ja kanaa - ja kananmunia. Tämänhetkisen trendini mukaisesti kyseessä on vähintäänkin japanilaisvaikutteinen annos, jonka raaka-aineet ovat seuraavat:

kanan rintafile
pala leipää, esimerkiksi tramezzineihin tarkoitettua "reunatonta"
puolikas sipuli
ruohosipulia tai kevätsipulin vartta

Munakas:

2 munaa
2 tl sakea
1 rkl sokeria
suolaa

Teriyaki-kastike:

1/2 dl soijaa
1/2 dl sakea
1/2 dl miriniä
1 rkl sokeria

Sitruuna-inkiväärimajoneesi:

1/2 dl majoneesia
1/4 sitruunan mehu
2 cm:n pätkä tuoretta inkivääriä

Japanilaistyylisen munakasmassan koostumus on peräisin bento-lounaita käsittelevästä kirjasta ja teriyaki-kastikkeen ainekset japanilaisen keittiön suurteoksesta. Koska kyseessä on kylmä leipä, voi ainekset valmistaa etukäteenkin.

Kypsennä kananrintafile uunissa, 200°c, noin puoli tuntia. Anna valmiin kanan vetäytyä folion alla ja leikkaa vasta kylmänä. Kanafileen voi toki kypsentää muillakin tavoilla, esimerkiksi grillaamalla tai keittämällä. Kypsennystavalla ei varsinaisesti ole merkitystä, pääasia on kanan maustamattomuus.

Sekoita munakasmassan aineet hyvin, kaada massa muffinivuokiin tai vastaaviin n. sentin paksuisesti ja kypsennä uunissa, 175°c, 7-9 minuuttia. Munakasmassan voi myös kypsentää pannulla, mutta pienissä vuoissa kypsyttämällä syntyy varsin hauskoja ympyriäisiä pikkumunakkaita malko vaivattomasti. Muffinivuoat kannatta öljytä huolella, jottei munakkaiden irrottaminen muodostu turhan hankalaksi.

Viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi, asettele renkaat keittiöpaperin päälle ja suolaa voimakkaasti. Aseta päällekin keittiöpaperi. Voimakas suolaus poistaa nestettä sipuleista ja "raakakypsyttää" ne pehmeämmän makuisiksi.

Sekoita teriyaki-kastikkeen ainekset kattilassa ja keitä vähintään niin kauan, että sokeri sulaa. Leivän maustamiseen sopii mielestäni paksuhko kastike, joten kastiketta kannattaa keittää kokoon, kunnes se on paksun siirappimaista.

Raasta inkivääri ja sekoita se sitruunamehun kanssa majoneesiin.

Kun kaikki ainesosat ovat valmiina, voi varsinainen leivän asettelu alkaa:

Leikkaa kananrintafileestä vajaan puolen sentin paksuisia siivuja.
Puolita munakaspyörylät ja sipulirenkaat, mikäli ne ovat suurempia kuin kanaviipaleet.
Voitele neliönmuotoinen leipä kevyesti situuna-inkiväärimajoneesilla.
Lado munakaspalat, kanaviipaleet ja sipulirenkaat vuorotellen leivälle, vaikkapa kahteen riviin.
Kaada tai puserra teriyaki-kastiketta ja majoneesia ohuiksi raidoiksi täytteiden päälle.
Koristele ruohosipulilla.


Lopputuloksena on varsin mielenkiintoisia makuyhdistelmiä sisältävä leipä, joka sopii kevyeksi pääruoaksikin tai pienempään kokoon valmistettuna alkupalaksi. Ruokajuomaksi käy mainiosti Pinot Grigio- valkoviini tai ehkäpä parhaiten (japanilainen) lager-olut.

Lomamakuja

Tulipahan lomailtua vaihteeksi Suomessa, joten ruoanlaitto on jäänyt hieman vähemmälle. Jostain ruokaan liittyvästä joutuu kuitenkin kirjoittamaan ja vuodenaika antaa oivallisen aiheen miettiä, miksen ole vielä koskaan löytänyt reseptiä, jolla Runebergin tortuista saisi puoliksikaan niin hyviä kuin tamperelaisen Branderin maailman parhaista Runebergin tortuista. Näihin verrattuna kaikki muut tortut maistuvat kuivalle käntylle; salaisuuden täytyy siis olla kostukkeessa?

Tamperelaiseen makumaailmaan tuli tutustuttua monellakin tapaa ja ehdin jopa katsastaa uusissa tiloissaan avatun Marusekin. Paljon kehuttu japanilainen on ehdottomasti käymisen arvoinen - vaikkakin kalliihko - paikka. Pikaisella tutustumisella sushi on valitettavasti vain keskinkertaista, mutta Yakitorit ja Gyozat ensiluokkaisia. Gyuudon oli maistuvaa, muttei tajunnaräjäyttävää ja raa'an kananmunan lisähinta tuntui erikoiselta 18 €:n annoksessa.

Kunhan matkalaukut on purettu, ruoanlaitollekin löytynee aikaa.

Tuoretta leipää

Ruoanlaitossa olen aina pitänyt heikkouksinani kastikkeiden valmistamista ja leivontaa, vaikka molempia olen kyllä yrittänyt kovasti harjoitella. Kastikkeiden valmistamiseen toivon jatkossa apua löytyvän Sonja Leen Kastike-kirjasta, jonka hyvänoloisia reseptejä kyllä vaivaa yksi minua resepteissä ehkä toiseksi eniten ärsyttävistä seikoista, eli oletusarvoisesti lähdetään siitä, että kastikkeen tekoon ryhtyvällä tulisi olla vähän kaikenlaisia kastikepohjia valmiina odottamassa. Se minua eniten resepteissä ärsyttävä seikka muuten on tietynmerkkisten ainesosien käyttäminen; jos ohjeessa edellytetään Pirkka-herneitä, ei se vielä juuri haittaa, mutta esimerkiksi tietynmerkkisten maustekastikkeiden, joiden koostumuksesta ei ole hajuakaan, edellyttäminen on varsin epämiellyttävää.

Kastikkeet sikseen, tarkoitus oli kirjoittaa leivän leipomisesta. Olen huomannut, että yksi leipomisessa minua häiritsevä tekijä - oikean näppituntuman puutteen lisäksi - on tapa, jolla taikina likaa kädet. Yleensä käsien likaantuminen ruoka-aineita käsitellessä ei häiritse lainkaan, mutta jostain syystä taikinan tarttuminen sormiin on epämiellyttävää. Olinkin varsin innoissani törmättyäni toimivaan leipäreseptiin, joka ei käytännössä edellytä ollenkaan taikinaan koskemista.

Reseptin sain haltuuni sukulaistädiltä, jolle se oli kulkeutunut itäsuomalaisten sukulaisten kautta. Voi toki olla, että kyseessä on hyvinkin geneerinen tapa valmistaa leipää, mutta pääasia, että lopputulos on herkullinen. Alkuperäinen resepti kutsui tätä leipää rieskaksi, mutta omassa kielenkäytössäni tämäntyyppinen leipä on ennemmin rievää. Puolitin alkuperäisen reseptin, kun puolitettukin riittää n. 30 cm halkaisijaltaan olevaan leipään:

5 dl vettä
1/2 pakettia hiivaa
1,5 dl kaura-/neljän-viljan hiutaleita sekaisin
1,5 tl suolaa
n. 1l vehnäjauhoja (550)

Sekoita hiiva, kädenlämpöinen vesi ja hiutaleet ja anna seisoa liinan alla tunti. Tunnin jälkeen lisää jauhot vähitellen seokseen esim. puuhaarukalla sekoittamalla siten, että lopulta taikinaa pitäisi pystyä vielä ilman suurempia ongelmia "vääntämään" lastalla/kauhalla, mutta sen ei tule kuitenkaan jäädä nestemäiseksi. Anna taas seisoa tunti liinan alla. Kumoa taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja anna "valua" leivän muotoon. Laita leipä kylmään uuniin ja uuni lämpenemään 200 °c. Paistoaika n. 1 h.


Olen käyttänyt pääasiassa kaurahiutaleita, esimerkiksi suhteessa desi kaurahiutaleita ja puoli desiä neljän-viljan hiutaleita, mutta myös pelkillä neljän-viljan hiutaleilla onnistuu. En myöskään näe mitään syytä, miksei muitakin hiutaletyyppejä voisi käyttää. Vehnäjauhoina olen kokeillut onnistuneesti myös täysjyvävehnäjauhoja, mutta pääasiassa olen käyttänyt saksalaista tyyppiä 550, joka vastaa käytökseltään jotakuinkin suomalaisia perusvehnäjauhoja.

Tämä leipä on mukavan rapeakuorista ja parhaimmillaan tuoreena.

Jääpossua japanilaisittain

Blogin ulkoasussa, tyylissä, ym. pikkuseikoissa on varmasti vielä paljon kehiteltävää, ja muutoksia nähtäneen vielä. Esittelemäni ruoat näyttävät jämähtäneen jo yhden kirjoituksen jälkeen japanilaisiksi, mutta ehkä tähänkin jssain vaiheessa on vaihtelau odotettavissa.

Jääpaistin tapaan valmistettu possunlapa onnistui varsin mainiosti. Muhittuaan pienestä koostaan (750g) johtuen vain viitisen tuntia n. 90-asteisessa uunissa, oli jäinen kimpale paistunut varsin mukavasti siälämpötilaltaan 72-asteiseksi. Lyhempikin aika olisi riittänyt, nyt lapa oli turhankin kypsää, mikä antoi sille hieman joulukinkkumaista suutuntumaa. Paistumisen jälkeen lapa maustui kaksi vuorokautta muovipussissa jääkaapissa; marinadi koostui yhdestä osasta soijaa, yhdestä osasta sitruunmehua sekä useammasta silputusta valkosipulinkynnestä. Lopputulos oli kirpeän suolaiseen vivahtava, onneksi vielä riittävän mehukas, kinkku.



Koska paistin tarjoamiseen "perinteiseen tapaan" esimerkiksi juureslisukkeen kera sopivaa ateriaa ei sattunut sopivasti kohdalle, päätyi jäälapa mainoskatkonaposteltavaksi sekä muutamaan pikaruokaan, jotka kumma kyllä olivat tämänhetkisen trendini mukaisesti japanilaisia.



Ylimääräisestä kylmästä spagetista, jäälavasta, soijassa hetken marinoituneesta keitetystä kananmunasta ja nori-hiutaleista syntyy maukas lounas, jonka maustaa sopiva tujaus ponzu-kastiketta. Soijakananmunat, jotka ovat vähintäänkin ulkonäöltään mielenkiintoinen lisuke, ovat peräisin edellisessä merkinnässäni mainitusta Bento-kirjasta.

Jäälapa käy myös mainiosti japanilaisen lounaan tapaan sommiteltuun ateriaan riisin ja miso-keiton lisukkeeksi. Maustekastikkeena jo mainittua ponzua. Hyvää ja nopeaa, kun miso-keittokin on pikaversiota pussista.



Seuraava merkintä jatkanee samaa linjaa, ts. ainakin muutama japanilainen/pan-aasialainen merkinnän arvoinen ruokalaji on vielä mielessä.

Alkuun makumuistoja

Blogin, erityisesti ruokablogin, aloittaminen on hankalaa, kun aktiiviset bloggaajat ovat asettaneet riman huomattavan korkealle. Oma blogi on ollut kauan suunnitelmissa ja ruokakuviakin on kertynyt kovalevylle jo pidemmältä ajalta. Jostain on aloitettava ja blogin nimeen sopivasti ensimmäisen kirjoituksen aiheeksi valikoitui helppo japanilainen lounas.

Syksyisellä Japanin-matkallani suurimman vaikutuksen tekivät paikalliset lounaslaatikot, Bento-boxit, joita oli tarjolla niin juna-asemilla kuin yritysvierailuillakin. Matka puhalsi lopullisesti liekkiin kiinnostuksen kipinän japanilaiseen ruokaan. Sittemmin on iltalukemisiksi ja keittiöön kertynyt erilaisia japanilaista ruokaa käsitteleviä keittokirjoja.

Joululahjapaketista paljastui Umami - japanilainen ruokakulttuuri, joka on erinomaisen mielenkiintoinen katsaus japanilaiseen ruokakulttuuriin. Valitettavasti kirjan reseptit ovat vähintäänkin ylimalkaisia, jolleivät osin suorastaan puutteellisia. No, soveltaminen on aina paikallaan, kuten lounasannoksessa, joka koostuu o-nigiri riisipalloista ja soveltuvista lisukkeista.

Riisipallojen tekeminen on varsin hupaisaa puuhaa, jossa käsien lämmönsietokykyä koetellaan. Kypsästä kuumasta riisistä - luonnollisesti japanilaisittain keitettynä - muotoillaan kostutetuin käsin (kostutusveteen kannattaa lisätä tilkka riisiviinietikkaa) palloja tai kolmioita, joiden sisään voidaan kätkeä tarvittaessa esim. lohta. Lopuksi o-nigirit kääritään nori-levään. Vastaavat, kaupasta kuin kaupasta saatavat noin euron hintaiset, riisipyramidit toimivat varsin asiallisena turistivälipalana Japanissa.

Riisipallojen sisään kätketyn lohen reseptin sovelsin varsin mainiosta japanilaisen eväsruoan oppaasta Japanese meals on the go. Yksinkertaista mutta hyvää:

Noin 150g lohifilettä pilkotaan sopivan kokoisiksi suupaloiksi ja paistetaan pikaisesti pannulla, jolle lisätään 2 tl sakea, miriniä ja soijaa sekä 1/2 tl sokeria. Kalapaloja pyöritellään nesteessä, kunnes ovat kypsiä ja kaikin puolin maustuneita. Näitä lohipaloja voi käyttää riisipallojen täytteenä sekä sellaisenaan, kuten kuvan Bento-boxia mukailevassa lounaassa on tehty. Lisukkeena soijakastikkeella maustettua japanilaista munakasta sekä ponzu-kastikkeella maustettua porkkanaraastetta. (Käsittämätöntä , kuinka perisuomalainen porkkanaraaste sopii saumattomasti yhteen japanilaisen kastikkeen kanssa.)

Muutakin japanilaista on viime aikoina tullut valmistettua, etenkin donburi-ruokia niin kanasta kuin naudastakin, hyvin tuloksin. Mainittakoon kuitenkin paistetturiiisi-lohimakuelämys sovelletuna edellämainitusta japanilaisesta pikaruokaoppaasta:

Lohifile (n. 150g) vuollaan ohuiksi lastuiksi, joiden annetaan muhia sakessa puolisen tuntia ennen paistamista. Pannulle lisätään ohueksi suikaloitu puolikas purjo sekä 2 rkl soijaa ja 2 rkl sitruunamehua. Lopuksi lisätään kolmisen desiä keitettyä riisiä ja kanamuna, joka hyytyessään sekoitetaan riisin sekaan.

Japani-kokeiluista riittäisi kerrottavaa, mutta tällä hetkellä työn alla oleva jääpaistinomainen porsaanlapa lienee seuraavan merkinnän aiheena. Saa nähdä, mitä uunin ja marinoinnnin jäljiltä lautaselle ilmestyy.