Gyūdon

Tämä japanilainen - mellakoitakin kuulemma aiheuttanut - "pikaruoka"-klassikko on maukas, nopea ja yksinkertaisen tyylikäs ruokalaji, joka sopii sellaisenaan nautittavaksi tai osaksi japanilaista ateriakokonaisuutta.

Sipulin, naudanlihan ja makeaan vivahtavan liemen yhdistelmä todella toimii. Valmistustapoja ja -aineksia tälle herkulle tuntuu löytyvän yhtä paljon kuin syöjiäkin, mutta kokeilemalla ja yhdistelemällä aineksia eri resepteistä, mm. tästä, olen päätynyt seuraavaan reseptiin:

---

Gyūdon

400 g hieman rasvaisempaa naudanpaistia
1-2 sipulia
1 rkl (seesam)öljyä
2,5 dl dashia
3 rkl miriniä
3 rkl soijaa
2 rkl sakea (+ tilkka marinointiin)
1 rkl sokeria
1 muna

Vuole naudanliha erittäin ohuiksi lastuiksi. Leikkaamista voi helpottaa laittamalla lihan muutamaksi tunniksi pakastimeen. Marinoi lastuja saketilkassa puolisen tuntia.

Viipaloi sipuli ohuehkoiksi renkaiksi.

Kuumenna öljy pannulla/kasarissa melko miedolla lämmöllä ja paista sipuleita ruskistamatta muutama minuutti.

Lisää mirinin, soijan, saken ja sokerin seos ja kuumenna kiehuvaksi.

Lisää liha pinnalle, kuumenna jällen kiehuvaksi ja lisää dashi.

Keitä miedolla lämmöllä, kunnes liha on riittävän kypsää, ei kuitenkaan kuivaa, ts. punerrusta saa olla vähän jäljellä.

Ota lämpö pois ja kaada päälle muna, jonka rakenne on rikottu. Kun muna on hyytynyt pehmeähköksi, annos on valmis. Munan voi myös jättää tässä vaiheessa pois ja tarjota pöytään lisukkeena raa'an kananmunan.

Tarjoa riisin päällä donburi-kulhosta tai vastaavasta. Mausteeksi sopii (punainen) hillottu inkivääri ja ruohosipulisilppu.

---

Elokuvaillan menu

Elokuvaa katsellessa on mukava napostella jotain, eikä ruoan laatu ole täysin yhdentekevä seikka. Irtokarkkipussilla pärjäisi toki pitkälle, mutta joskus elokuvan seuraksi kaipaa myös jotain täyttävämpää ja/tai tyylikkäämpää.

Nachot ja suklaamousse kuulostavat erikoiselta yhdistelmältä, mutta sopivat mainiosti yhteen. Moussen täyteläisyys täydentää nachojen tulisuutta ja suolaisuutta mukavasti.

Suklaamousse on jälkiruoka, joka on hyvää jopa puolivalmisteesta tehtynä, mutta kyllä itsetehty versio silti vielä hieman parempaa on. Olen soveltanut hyvin tuloksin SK Gourmet:n numerossa 4/06 julkaistua ohjetta.

---

Tumma suklaamousse

1/2 dl espressoa
100 g sokeria
4 munankeltuaista
2 munanvalkuaista
200g suklaata
2,5 dl kermaa

Vatkaa keltuaisia, sokeria ja kahvia vesihauteessa, kunnes saat paksua vaahtoa. Lisää hienonnettu tai sulatettu suklaa vaahtoon. (Hienonnettu suklaa antaa mousselle miellyttävämmän tekstuurin, kun kaikki hiput eivät kokonaan sula vesihauteen lämmössä.)

Vatkaa kerma vaahdoksi.

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.

Sekoita vaahdot ja anna massan vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Jos massan annostelee jo tässä vaiheessa pieniin annoskulhoihin, muutaman tunnin vetäytyminen riittää.

---

Jos jälkiruoka onkin varsin aatelista, on päänaposteltava jälleen mättö-kategoriaa; "nachopizzan" ohje on peräisin kaveriltani ja on varsin helposti varioitavissa oman maun mukaiseksi.

---

Nachopizza

kanan rintafilee
pussi nachoja
sipuli
muutama ananasrengas
purkki juustodippiä
mozzarellaraastetta
jalapenorenkaita

Kypsennä kananrinta, esimerkiksi uunissa (200°c,25min), ja pilko se pienehköiksi kuutioiksi.

Marinoi kanapaloja tunti-pari sopivassa "meksikolaisessa" marinadissa, joka voi sisältää esim. ketsuppia, soijaa, cayennepippuria, juustokuminaa, korianteria, tabascoa yms.

Silppua sipuli ja pilko ananasrenkaat.

Levitä pellille kerros nachoja ja niiden päälle sipulisilppua, kananpaloja ja ananasta. Hyviä täytteitä ovat myös sienet ja kidney-pavut.

Levitä tai pursota täytteiden päälle juustodippi ja tämän päälle toinen kerros nachoja.

Levitä päälle juustoraastetta ja jalapenorenkaita maun mukaan.

Paista uunissa, 200°c, 15-25 minuuttia, kunnes juusto on kauniin väristä. Tarjoa lisukkeena hapankermaa.

---

Sekalaista mättöä ja parantamisen varaa

Hieman vähemmän kulinaristiselta kuulostava otsikko juontaa juurensa siitä, että olen ottanut tavakseni kutsua helpohkoa, maukasta ja usein epäterveellistä ruokaa jostain syytä mätöksi. Viikonlopun aikana tuli kokattua hyvinkin erilaisia ruokia, jotka kaikki kuitenkin tavallaan sopivat mättö-kategoriaan. Kaikki seuraavat ruoat olivat myös varsin maukkaita, mutta osin omien sekoilujeni takia parantamisen varaa jäi kyllä melko paljon.


Mieleni on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla omatekoista kebablihaa, jonka erilaisiin resepteihin on tullut törmättyä useammissa yhteyksissä. Sovellettavaksi päätyi pikaisen nettihaun perusteella lopulta kotikokki.net:n versio. Onnistuin unohtamaan kebabmassasta kokonaan suolan, joten liha valmistui seuraavasti:

1 kg naudan- ja lampaanjauhelihaa
1/2 dl rouhittua musta-, valko- ja viherpippuria
tujaus tabascoa

Pippurit rouhitaan, sekoitetaan tabascoon, ja tahna sekoitetaan jauhelihaan.
Massaa vaivataan sauvasekoittimella tai käsin mahdollisimman pitkään. Sauvasekoitin lienee tässä kätevämpi, mutta omani valitettavasti sanoi jonkin aikaa sitten sopimuksensa irti, eikä korvaajaa ole vielä löytynyt. Pötköksi muotoiltua massaa paistetaan 4 tuntia uunissa, 100°c, tiukasti folioon käärittynä

Lisukkeina toimivat kastikkeiden lisäksi ranskalaiset sekä salaattisekoitus, sipuli, tomaatti ja kurkku. Kastikkeet toteutin pääosin alkuperäisohjeen mukaan. Maukasta tuli ja sekoittimen puutteesta huolimatta jäi pelkäämäni murekemaisuus pääosin pois. Pippurin määrä on "suurehko", eli toisin sanoen kebablihasta tuli lähes sietämättömän pippurista. Seuraavalla kerralla vähemmän pippuria ja enemmän suolaa, jota ei kyllä maun takia kaivannut, mutta massan koostumukseen sillä olisi varmaankin oma vaikutuksensa.


Seuraavana kioskiruoan edustajana oli fish and chips, jolle löytyi helposti, jälleen pikaisen nettihaun jälkeen, resepti sovellettavaksi. Alkuperäisreseptin friteeraustaikinaa käytin lähes sellaisenaan, vaihdoin ainoastaan viinietikan worschestershire-kastikkeeseen. Friteerattavaksi kalaksi päätyi puna-ahven, joka osoittautui vaisuhkon makunsa takia suureksi pettymykseksi. Seuraavalla kerralla sitten turskaa.

Itse valmistus onnistui melko hyvin ja olenkin viime aikoina saanut hyviä kokemuksia friteeraamisesta, kun keksin pastanjauhannan kanareseptin pohjalta, että friteeraamisen voi hoitaa hyvin tuloksin melko vähällä öljyllä paistinpannulla, ts. ei tarvitakaan litratolkulla rasvaa ja erillisiä keittimiä. Kebab-kastikkeet toimivat mainiosti myös kalan lisukkeina ja ranskalaiset jäivät tällä kertaa lautaselta kokonaan pois, mikä tietenkin asettaa ruokalajin nimen hieman kyseenalaiseksi.


Kioskiruokaa - mättöä - on toki tarjolla ympäri maailman, joten joukon jatkoksi sopii mainiosti thaimaalainen tao hou peaw wan, hapanimelä friteerattu tofu. Tässä tapauksessa tosin olin jo saanut friteeraamisesta tarpeekseni, joten vatch's thai street food-kirjan reseptiä tuli sovellettua hieman:

200g tofua
1/2 dl ruokaöljyä
1 paprika
1 tomaatti
muutama kevätsipulin varsi
15 cm:n pätkä kurkkua
pari ananasrengasta
herkkusieniä
3 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl sokeria
1,5 tl suolaa

Paloittele tofu ja mausta halutessasi esim. chili- ja curryjauheella tai -tahnalla.
Suikaloi vihannekset ja sienet. Paloittele ananas.
Kuumenna öljy wokissa tai paistinpannulla ja lisää suikaloidut valkosipulit sekä tofu.
Paista välillä sekoittaen, kunnes tofu ja valkosipulit saavat mukavasti väriä.
Lisää kasvikset, ananas ja sienet ja paista hetken aikaa.
Lisää etikka, sokeri ja suola ja kiehauta pikaisesti.

Tarjoa riisin kanssa.

Annos on varsin raikas ja kevyehkön oloinen. Tulisuutta voi hakea lisäämällä chiliä maun mukaan. Huomasin, että tähän(kään) ruokaan eivät missään tapauksessa sovi purkkisienet, vaan herkkusienien tulisi olla ehdottomasti tuoreita. Purkkisienet jäivät varsin etovan limaisiksi, joten parannettavaa riittää.



Viimeistä ruokalajia harvemmin löytää kioskilta, ainakaan en muista koskaan nähneeni, mutta mättö-kategoriaan tällainen sunnuntaiaamupäivän nakkimunakas kuuluu ehdottomasti:

100g nakkeja
1 paprika
1 sipuli
15 säilöttyä valkosipulin kynttä
3 munaa
1/2-1 dl vettä
1 dl justoraastetta
mustapippuria
suolaa
chilijauhetta

Sekoita munat, vesi ja juustoraaste ja mausta massa suolalla, pippurilla ja chilillä.
Pilko nakit, paprika ja sipuli. Jos käytät pehmeämmän makuisten säilöttyjen sijaan tuoreita valkosipulinkynsiä, joita tarvitaan vain muutama, pilko ne pieniksi.
Paista valkosipulinkynsiä, nakkeja, paprikaa ja sipulia hetki öljyssä pannulla.
Kaada munakasmassa täytteiden päälle pannulle ja anna paistua keskilämmöllä, kunnes pintakin on hyytynyt. Munakas saa jäädä varsin pehmeäksi.

Tämän mätön kanssa maistuu iso kuppi kuumaa, vahvaa kahvia, ja lautaselle munakkaan seuraksi sopii makeahkon savuisen tulinen kastike, vaikkapa Tabasco Chipotle.

Teriyaki-munakas-kanaleipä

Helmikuun haaste käsittelee kahta raaka-ainetta, joita molempia tulee paljon käytettyä. Pakko siis kokeilla osallistumista. Oli erittäin mielenkiintoista kehitellä annos tiettyjen reunaehtojen mukaan. Vaikka harva se viikko tulee valmistettua jotain kaapista löytyvistä raaka-aineista, on tällainen "tavoitteellinen" ruoanlaitto tavallaan uutta minulle.



Päädyin käyttämään kanan rintafilettä - jota on muuten Saksassa saatavilla täysin ongelmitta, tai sitten täällä ei eritellä broileria ja kanaa - ja kananmunia. Tämänhetkisen trendini mukaisesti kyseessä on vähintäänkin japanilaisvaikutteinen annos, jonka raaka-aineet ovat seuraavat:

kanan rintafile
pala leipää, esimerkiksi tramezzineihin tarkoitettua "reunatonta"
puolikas sipuli
ruohosipulia tai kevätsipulin vartta

Munakas:

2 munaa
2 tl sakea
1 rkl sokeria
suolaa

Teriyaki-kastike:

1/2 dl soijaa
1/2 dl sakea
1/2 dl miriniä
1 rkl sokeria

Sitruuna-inkiväärimajoneesi:

1/2 dl majoneesia
1/4 sitruunan mehu
2 cm:n pätkä tuoretta inkivääriä

Japanilaistyylisen munakasmassan koostumus on peräisin bento-lounaita käsittelevästä kirjasta ja teriyaki-kastikkeen ainekset japanilaisen keittiön suurteoksesta. Koska kyseessä on kylmä leipä, voi ainekset valmistaa etukäteenkin.

Kypsennä kananrintafile uunissa, 200°c, noin puoli tuntia. Anna valmiin kanan vetäytyä folion alla ja leikkaa vasta kylmänä. Kanafileen voi toki kypsentää muillakin tavoilla, esimerkiksi grillaamalla tai keittämällä. Kypsennystavalla ei varsinaisesti ole merkitystä, pääasia on kanan maustamattomuus.

Sekoita munakasmassan aineet hyvin, kaada massa muffinivuokiin tai vastaaviin n. sentin paksuisesti ja kypsennä uunissa, 175°c, 7-9 minuuttia. Munakasmassan voi myös kypsentää pannulla, mutta pienissä vuoissa kypsyttämällä syntyy varsin hauskoja ympyriäisiä pikkumunakkaita malko vaivattomasti. Muffinivuoat kannatta öljytä huolella, jottei munakkaiden irrottaminen muodostu turhan hankalaksi.

Viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi, asettele renkaat keittiöpaperin päälle ja suolaa voimakkaasti. Aseta päällekin keittiöpaperi. Voimakas suolaus poistaa nestettä sipuleista ja "raakakypsyttää" ne pehmeämmän makuisiksi.

Sekoita teriyaki-kastikkeen ainekset kattilassa ja keitä vähintään niin kauan, että sokeri sulaa. Leivän maustamiseen sopii mielestäni paksuhko kastike, joten kastiketta kannattaa keittää kokoon, kunnes se on paksun siirappimaista.

Raasta inkivääri ja sekoita se sitruunamehun kanssa majoneesiin.

Kun kaikki ainesosat ovat valmiina, voi varsinainen leivän asettelu alkaa:

Leikkaa kananrintafileestä vajaan puolen sentin paksuisia siivuja.
Puolita munakaspyörylät ja sipulirenkaat, mikäli ne ovat suurempia kuin kanaviipaleet.
Voitele neliönmuotoinen leipä kevyesti situuna-inkiväärimajoneesilla.
Lado munakaspalat, kanaviipaleet ja sipulirenkaat vuorotellen leivälle, vaikkapa kahteen riviin.
Kaada tai puserra teriyaki-kastiketta ja majoneesia ohuiksi raidoiksi täytteiden päälle.
Koristele ruohosipulilla.


Lopputuloksena on varsin mielenkiintoisia makuyhdistelmiä sisältävä leipä, joka sopii kevyeksi pääruoaksikin tai pienempään kokoon valmistettuna alkupalaksi. Ruokajuomaksi käy mainiosti Pinot Grigio- valkoviini tai ehkäpä parhaiten (japanilainen) lager-olut.

Lomamakuja

Tulipahan lomailtua vaihteeksi Suomessa, joten ruoanlaitto on jäänyt hieman vähemmälle. Jostain ruokaan liittyvästä joutuu kuitenkin kirjoittamaan ja vuodenaika antaa oivallisen aiheen miettiä, miksen ole vielä koskaan löytänyt reseptiä, jolla Runebergin tortuista saisi puoliksikaan niin hyviä kuin tamperelaisen Branderin maailman parhaista Runebergin tortuista. Näihin verrattuna kaikki muut tortut maistuvat kuivalle käntylle; salaisuuden täytyy siis olla kostukkeessa?

Tamperelaiseen makumaailmaan tuli tutustuttua monellakin tapaa ja ehdin jopa katsastaa uusissa tiloissaan avatun Marusekin. Paljon kehuttu japanilainen on ehdottomasti käymisen arvoinen - vaikkakin kalliihko - paikka. Pikaisella tutustumisella sushi on valitettavasti vain keskinkertaista, mutta Yakitorit ja Gyozat ensiluokkaisia. Gyuudon oli maistuvaa, muttei tajunnaräjäyttävää ja raa'an kananmunan lisähinta tuntui erikoiselta 18 €:n annoksessa.

Kunhan matkalaukut on purettu, ruoanlaitollekin löytynee aikaa.