Ruoanlaitossa olen aina pitänyt heikkouksinani kastikkeiden valmistamista ja leivontaa, vaikka molempia olen kyllä yrittänyt kovasti harjoitella. Kastikkeiden valmistamiseen toivon jatkossa apua löytyvän Sonja Leen Kastike-kirjasta, jonka hyvänoloisia reseptejä kyllä vaivaa yksi minua resepteissä ehkä toiseksi eniten ärsyttävistä seikoista, eli oletusarvoisesti lähdetään siitä, että kastikkeen tekoon ryhtyvällä tulisi olla vähän kaikenlaisia kastikepohjia valmiina odottamassa. Se minua eniten resepteissä ärsyttävä seikka muuten on tietynmerkkisten ainesosien käyttäminen; jos ohjeessa edellytetään Pirkka-herneitä, ei se vielä juuri haittaa, mutta esimerkiksi tietynmerkkisten maustekastikkeiden, joiden koostumuksesta ei ole hajuakaan, edellyttäminen on varsin epämiellyttävää.
Kastikkeet sikseen, tarkoitus oli kirjoittaa leivän leipomisesta. Olen huomannut, että yksi leipomisessa minua häiritsevä tekijä - oikean näppituntuman puutteen lisäksi - on tapa, jolla taikina likaa kädet. Yleensä käsien likaantuminen ruoka-aineita käsitellessä ei häiritse lainkaan, mutta jostain syystä taikinan tarttuminen sormiin on epämiellyttävää. Olinkin varsin innoissani törmättyäni toimivaan leipäreseptiin, joka ei käytännössä edellytä ollenkaan taikinaan koskemista.
Reseptin sain haltuuni sukulaistädiltä, jolle se oli kulkeutunut itäsuomalaisten sukulaisten kautta. Voi toki olla, että kyseessä on hyvinkin geneerinen tapa valmistaa leipää, mutta pääasia, että lopputulos on herkullinen. Alkuperäinen resepti kutsui tätä leipää rieskaksi, mutta omassa kielenkäytössäni tämäntyyppinen leipä on ennemmin rievää. Puolitin alkuperäisen reseptin, kun puolitettukin riittää n. 30 cm halkaisijaltaan olevaan leipään:
5 dl vettä
1/2 pakettia hiivaa
1,5 dl kaura-/neljän-viljan hiutaleita sekaisin
1,5 tl suolaa
n. 1l vehnäjauhoja (550)
Sekoita hiiva, kädenlämpöinen vesi ja hiutaleet ja anna seisoa liinan alla tunti. Tunnin jälkeen lisää jauhot vähitellen seokseen esim. puuhaarukalla sekoittamalla siten, että lopulta taikinaa pitäisi pystyä vielä ilman suurempia ongelmia "vääntämään" lastalla/kauhalla, mutta sen ei tule kuitenkaan jäädä nestemäiseksi. Anna taas seisoa tunti liinan alla. Kumoa taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja anna "valua" leivän muotoon. Laita leipä kylmään uuniin ja uuni lämpenemään 200 °c. Paistoaika n. 1 h.
Olen käyttänyt pääasiassa kaurahiutaleita, esimerkiksi suhteessa desi kaurahiutaleita ja puoli desiä neljän-viljan hiutaleita, mutta myös pelkillä neljän-viljan hiutaleilla onnistuu. En myöskään näe mitään syytä, miksei muitakin hiutaletyyppejä voisi käyttää. Vehnäjauhoina olen kokeillut onnistuneesti myös täysjyvävehnäjauhoja, mutta pääasiassa olen käyttänyt saksalaista tyyppiä 550, joka vastaa käytökseltään jotakuinkin suomalaisia perusvehnäjauhoja.
Tämä leipä on mukavan rapeakuorista ja parhaimmillaan tuoreena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti